Elämäni raskain syksy

Nyt on tapahtunut se pahin, mitä olen kauan pelännyt. Huomenna tulee viikko siitä kun rakas poikani nukkui pois pitkän sairausajan jälkeen. Jollain tapaa olen viikon selvinnyt läpi mutta kipu ja ikävä on sanoin kuvaamaton.
Edessä on vielä hautajaiset ja sitten tulevaisuus ilman rakasta lastani. Päivän kerrallaan mennään eteenpäin ja ehkä joskus vielä kykenen iloitsemaan elämästä.....

Hyvää syksyn jatkoa, alkavaa talvea.. teille jokaiselle. Pitäkää huoli toinen toisistanne ja iloitkaa jokaisesta hetkestä, minkä saatte viettää rakkaittenne kanssa!